VAHINGONKORVAUSOIKEUS
Vahingonkorvausvastuu voi perustua
sopimukseen tai sopimuksen ulkopuoliseen vastuuseen.
SOPIMUKSEN ULKOPUOLINEN VASTUU
Vahingonkorvauksella pyritään vahinkoa kärsinyt saattamaan siihen
taloudelliseen asemaan, missä hän olisi ollut, mikäli vahinkoa ei olisi
tapahtunut. Yleensä vahingonkorvausvastuun syntyminen edellyttää, että
vahinko on aiheutettu tahallisesti tai huolimattomuudella. Vahinkoa
voidaan aiheuttaa paitsi tahallaan ja tuottamuksellisesti myös ilman
tuottamusta eli tapaturmaisesti. Tällöin ei synny vahingonkorvaus-
velvollisuutta.
Vahingonkorvausta vaativan on kyettävä osoittamaan vahingon syntymisen
lisäksi syy-yhteys vahingon ja teon välillä. Lisäksi tulee pystyä
osoittamaan tahallisuus tai tuottamus vahingonaiheuttajan toiminnassa.
Vahingonkorvauksen vaatiminen oikeusteitse on monimutkainen prosessi,
jota ohjaavat lukuisat säännöt ja menettelytavat.
Vahingonkorvausvaatimusten menestyminen vaatii asiantuntemusta niin
asioiden arvioinnissa, valmistelussa kuin oikeudenkäynnissäkin. Yleensä
juristi kykenee parhaiten arvioimaan, onko vahingonkorvausvaatimuksille
riittävät perusteet. Vahingonkorvausvaatimusten esittäminen
oikeudenkäynnissä ilman asiantuntija-apua ei yleensä johda toivottuun
lopputulokseen.
SOPIMUKSEEN PERUSTUVA VASTUU
Sopimusperusteinen vahingonkorvaus perustuu ensisijaisesti osapuolten
väliseen sopimukseen. Lähtökohtana on tällöin sopimuksen sisältämät
ehdot. Toissijaisesti sovelletaan tahdonvaltaista lakia, esim.
kauppalakia.
TAKAISIN