Vahingonkorvaus

Vahingonkorvausvastuu voi perustua sopimukseen tai sopimuksen ulkopuoliseen vastuuseen.

Sopimuksen ulkopuolinen vastuu

Vahingonkorvauksella pyritään vahinkoa kärsinyt saattamaan siihen taloudelliseen asemaan, missä hän olisi ollut, mikäli vahinkoa ei olisi tapahtunut. Yleensä vahingonkorvausvastuun syntyminen edellyttää, että vahinko on aiheutettu tahallisesti tai huolimattomuudella. Vahinkoa voidaan aiheuttaa paitsi tahallaan ja tuottamuksellisesti myös ilman tuottamusta eli tapaturmaisesti. Tällöin ei synny vahingonkorvausvelvollisuutta.

Vahingonkorvausta vaativan on kyettävä osoittamaan vahingon syntymisen lisäksi syy-yhteys vahingon ja teon välillä. Lisäksi tulee pystyä osoittamaan tahallisuus tai tuottamus vahingonaiheuttajan toiminnassa.
Vahingonkorvauksen vaatiminen oikeusteitse on monimutkainen prosessi, jota ohjaavat lukuisat säännöt ja menettelytavat. Vahingonkorvausvaatimusten menestyminen vaatii asiantuntemusta niin asioiden arvioinnissa, valmistelussa kuin oikeudenkäynnissäkin. Yleensä juristi kykenee parhaiten arvioimaan, onko vahingonkorvausvaatimuksille riittävät perusteet. Vahingonkorvausvaatimusten esittäminen oikeudenkäynnissä ilman asiantuntija-apua ei yleensä johda toivottuun lopputulokseen.

Sopimukseen perustuva vastuu

Sopimusperusteinen vahingonkorvaus perustuu ensisijaisesti osapuolten väliseen sopimukseen. Lähtökohtana on tällöin sopimuksen sisältämät ehdot ja pakottava lainsäädäntö. Toissijaisesti sovelletaan tahdonvaltaista lakia esim. kauppalakia.